Leivoksia häihin

Kesähäihin toivottiin leivoksia jälkiruoaksi. Jälkiruokaviini saneli joitain rajoitteita/toiveita leivosten suhteen ja lopulta päädyttiin seuraavanlaiseen kombinaatioon. Pohjana täyteläinen suklaakakkupohja, keskellä isoin osa leivosta oli ei-liian-makeaa mangoista moussetäytettä, päällimmäisenä kiille, kermavaahtohömpsäys ja tummasta suklaasta yksinkertainen koriste. Yksinkertaisuus ja tyylikkyys ulkonäöllisesti ensisijaiset toiveet. Kooltaan leivokset olivat noin 4,5 x 4,5cm ja niitä oli karvan vajaa 100kpl.

Koriste hääparille

Oheinen kakkukoriste meni alkukesän häihin. Toiveena oli morsiuspari lentokoneen päällä, väritys vaaleanpunaista tai ruskeaa - muuten vapaat kädet. Ja tällainen niillä suuntaviivoilla sitten syntyi. Siivet teettivät eniten työtä, mutta kasassa olivat kuulemma pysyneet.

Vaaleanpunainen pitsiunelma

Jokin aikaa sitten tuli tilattua muutamia pitsimuotteja, joita en ole vielä ehtinyt sen koommin kokeilla. Nyt tuli vastaan kuitenkin hyvä tilaisuus korkata muotit ja tällaista suhteellisen yksinkertaisen tyylikästä linjaa lähdettiin hakemaan. Ja ai kuinka kakusta tulikaan mielestäni kaunis! Jällleen kerran, kun sain täysin vapaat kädet kakun suhteen, niin yllätys yllätys mitä siitä seurasikaan. Vaaleanpunaista (ja ripaus valkoista), yksinkertaista ja tyyliä, sellaiset kakut taitavat kolahtaa minuun.

Kakku on kooltaan 15 hengen. Täytteenä vadelmamousse ja päällinen vaahtokarkin makuista kuorrutetta, koristeet samoin. Tuo valmis vaahtiksen makuinen kuorrute vaan on niin kamalan nopeaa kuivumaan, että kovin kauniita kukkien terälehtiä tuosta ei tehdä. Kakun päälle sen vielä saa suht hyvin, kunhan ei aikaile missään vaiheessa tippaakaan, mutta noi koristeet on vähän hankalampia. Tää kuivuu mun mielestä vielä nopeampaa kuin normi sokerikuorrute.

Tuossa seuraavassa kuvassa vielä yläpuolelta otettua kuvaa. Pitsimuotti kun oli tietyn levyinen valmiiksi, niin ei mennyt "jako" ihan tasan tuolla takana ja siellä onkin muutama kukka ihan vaan teknisistä syistä lähempänä toisiaan kuin kuuluisi. Mutta sillepä ei voinut muuta kuin asetella mahdollisimman vähän näkyvään paikkaan.

Ja sitten vielä lähikuvaa pitsistä. Houkuttelisi tehdä oikein kunnon pitsikakku, joka olisi lähes yliampuva, mutta saas nähdä tuleeko koskaan toteutettua.

Ja mukaan vielä muutama ekstrakukka gluteenittomiin tarjottaviin koristeiksi. Näissä kukissa ja etenkin siis terälehtien kärjissä näkee selkeesti sen massan kuivumisherkkyyden.

Minikakkuja 1-vuotiaan tyttären synttäreille

Tein nuorimmaisen tyttäreni 1-vuotissynttäreille minikakkuja. Ajatuksena kaunis, mutta toteutus ei ollut ihan mitä ajattelin. Mutta nyt on eka kerta kokeiltu, virheistä opittu ja ensi kerralla ollaan monessa suhteessa viisaampia.

Tällaisia pikkukakkuja tein siis 24 kappaletta. Tarkoitus oli laittaa niitä Wiltonin muffaristandiin tarjolle 1 kakku jokaiselle ”tarjoilupidikkeelle”, mutta kas kummaa kakkujen koko olikin suunniteltua isompi, joten ne on nyt tuollain kömpelösti vähän sikin sokin pitkin telinettä. Mutta pääasia, että ovat jotenkin. ;) Seuraavalla minikakkukerralla tietää varata riittävästi tilaa kuorruttamisen aiheuttamalle kakun koon lisääntymiselle. Ja muutenkin, noissa kakuissa on kohtuuttomasti tuota kuorrutetta suhteessa syötävään kakkuun. Aika makeita siis ovat. Ja nämäkin minikakut on mielestäni kuorrutettu varsin inhimillisen paksuiseksi kaulitulla kuorrutteella (joka näkyy hienoisena epätasaisuutena kuorrutteen pinnassa). Kakuissa käytän yleensä paksumpaa kuorrutekerrosta.

Kakkujen kulmat oli vaikea mitenkään saada siististi. Äh. Kärsivällisyys ja reippaus ei enää monen univelkayön  jälkeen riittänyt viimeisenä iltana koristeluvaiheessa pinnistelyihin ja vähän oikaisin noiden kulmien kanssa. Ja se näkyy. Mutta jatkossa tämäkin tiedetään, mikäli moiseen urakkaan enää lähtee.

Täytteenä minikakuissa on vadelmamousse, päällisenä vaahtokarkin makuinen fondantti. Itse tykkäsin näistä kyllä kovasti. Ja kyllähän noista kovin kauniita saa, ei siitä pääse mihinkään. Näissä nyt on vielä parantamisen varaa, mutta omaan käyttöön kelpasivat mainiosti ja saipahan taas yhden mielessä olleen kokeilun suoritettua. 

Ystävän hääkakkua

Ystäväni halusi viedä töihin hääkakkua ja toiveet olivat tällaiselle ei-luonnontieteilijälle hieman haastavat. Kakkuun haluttiin dna:ta siten, että hääparin nimikirjaimet kietoutuisivat lopulta yhteen dna:ksi (kai sitä tuollain voi kutsua?), joka päättyy ruusuun. Ei siis ihan perinteinen hääkakku, vaikkakin hääkakku sai mielellään ihan hääkakulta muuten näyttääkin. :) Onneksi sain piirretyn kuvan siitä, mitä kakusta halutiin ja hyvinkin pitkälti sen mukaan tosiaan mentiin.

Kakku on reilun 12 munan, reilun 30 hengen kakku. Täytteenä toiveesta vadelmamousse. Päällinen ja koristeet sokerikuorrutetta.

Hääkakkuja

Vanhassa maalaistalossa on tarkoitus juhlia häitä ja sinne tilattiin hääkakkuja. Kakkuja tarvittiin kaksi, yksi isompi 20 hengen ja yksi pienempi 10 hengen kakku. Kakkujen toivottiin olevan väritykseltään tummanruskeita kultaisella kimalteella päällä. Sain nähtäväkseni kutsun, jonka tyylistä kakuista haettiin. Päälle toivottiin nimiä ja kyyhkysiä tai kukkia. Kakun reunaa toivottiin koristavan pitsireunuksen ja rusetin. Ruskean värin kaveriksi haluttiin kermanvalkoista. Täytteeksi haluttiin kinuski-daim. Päällinen on valmiiksi tummanruskean sokerikuorrutteen ja kaulintamassan sekoitusta (noin puolet ja puolet).

Kakkuprojekti meinasi saada katastrofaalisen piirteen, kun aloin laittamaan kuorrutetta paikoilleen. Tarkoitus oli kuorruttaa kakku pelkällä tummanruskealla sokerikuorrutteella. Ostin sitä valmiiksi oikean värisenä, sillä noin tummanruskeaksi värjääminen on todella hankalaa. MUTTA. Valmiiksi ruskea kuorrute oli ihan sutta. Hyvä, että jotenkin sai kaulittua sen tasaiseksi repeilemättä, mutta kakun päälle sitä ei ehjänä saanut mitenkään. Ei sitten niin millään. Aina halkeili ja repeili, kun tuo kuorrute oli niiiiin murenevaista. Minkään muun kuorrutteen kanssa ei ole ennen tällain käynyt ja nyt meinasi iskeä paniikki.

Olin luvannut kakut sokerikuorrutteella, mutta se ei mitenkään onnistuisi. Kokeilin pienen koe-erän sekoitusta puolet valmista ruskeaa sokerikuorrutetta ja puolet ruskeaa kaulintamassaa. Maku oli hyvä, eikä marsipaanin makua oikeastaan juurikaan edes erottunut joukosta. Tämän rohkaisemana uskalsin suositella tätä päällistä korvaamaan pelkän sokerikuorrutteen ja se sai tilaajalta hyväksynnän. Tällä siis mentiin.

Ja laitoin kuorrutteesta heti palautetta UllanUnelmaan, mistä sen ostin. Ei tuollaista voida myydä kakun kuorruttamistarkoitukseen, kun ei sillä mitenkään voi kakkua kuorruttaa. Kokemusta minulla on kuitenkin jo jonkin verran näillä valmiilla kuorrutteilla kuorruttamisesta, joten siitä ei nyt pitäisi kiikastaa. Odottelen vastausta palautteeseen.

Mutta takaisin itse asiaan. Tässä joitain kuvia kakuista.


Ensiksi isompaa, 20 hengen kakkua.








Ja tässä kuvia pienemmästä, 10 hengen kakusta.

Hääpäiväkakkua

Vietämme kolmatta hääpäiväämme ja kakku piti tehdä jälkkärikahville. Tämä kakku päätyy siis huomenna (tai tarkasti ottaen tänään, kellohan on jo noin paljon) pöytäämme.

Kakku on yhden munan pikkukakku. Täytettä tosin on sen verran runsaasti, että ihan kivan kokoinen siitä tuli. Täytteenä on miehen lempparia, vadelmaa. Vadelmahilloa pohjalla, jonka päällä kerma + vadelma -seosta. Luraus vaniljakreemijauhetta ja sokeria mukana. Täytettä ainoastaan yhdessä välissä, mutta siinä sitä sitten taitaa olla kyllä kahden välin verran. ;)

Päällinen sokerikuorrutetta, samoin alareunaa kiertävä nauha. Päällä pikeeristä pursotettuja kuvioita.

Ja kukat vielä lähempää. Ruusujen päälle suihkutettu tietty paljon helmiäistä. :D