Geisha-kakku Me&I -kutsuille

Tulevat Me&I-kutsut ja mustamarsipaani olivat tämän kakun suuntaviivat. Halusin käpykakun sisältöistä kakkua tarjota ja kotoa löytyi iso paketti mustaa marsipaania. Sillä siis päällinen, mutta miten ihmeessä siitä saisi kauniin? Selailin Me&I:n kauden vaatemalliston ja sieltä löytyi tällainen Geisha eräästä tunikasta. Sen saisi kivasti toteutettua mustan marsipaanin kanssa, joten siitä siis kakkua tekemään. Eipä tästä sen kummempia varmaan tartte kirjoitella. Alempi kuva on näköjään vähän vinossa. :P

Anteron rippikakut

Anterolle toivottiin rippikakuiksi käpykakun makuista, ulkonäöllisesti vaaleanvihreää ja yksinkertaista linjaa noudattavaa kakkua. Valkoisia kukkia sai olla, vihreää lehdissä ja sinistä tehostevärinä. Kakut olivat yksi 20 hengen ja yksi 10 hengen kakku. Sisältö siis käpykakkumainen ja päällinen toki siis marsipaania.

Tässä isompi kakku lähempää:

Ja pienempi kakku:

Kesä tuli, oli ja meni...

... ja muutama kakkukin kesän aikana tuli tehtyä - tosin ei kovin montaa. Kesällä on puuhattu paljon muksujen kanssa ulkona, menoissa ja reissuissa ja vähän reissattiin miehen kanssa kaksistaankin. Tästä johtuen kakkutouhut ovat hieman jääneet tuoksinnan keskellä. Joitain kuitenkin saatiin aikaiseksi ja niistä enemmän omissa postauksissaan.

Tässä muutama peruskakku ihan kotikäyttöön. Muita kakkuja ja tarjottavia en ollut ehtinytkään kuvata ennen kuin olivat jo paremmissa suissa. ;) Perinteisiä ja brita-sellaisia mansikkakakkuja tuli tehtyä jokunen. Tässä yksi kuvassa, kun mies jäi lomalle. Jokin pieni koriste piti kakkuun muksujen päiväuniaikaan saada aikaiseksi ja Homer oli itseoikeutetusti ykkössijalla. Mies ei marsipaanista ja sokerikuorrutteista tykkää, joten pienellä kuvalla mentiin.

Ja näköjään toinen kameraan asti tallentunut yksilö oli alla oleva banoffee. Se, kuten ei edellinenkään klassikko, sen kummempia esittelyjä kaipaa. 

Vaaleanpunainen pitsiunelma

Jokin aikaa sitten tuli tilattua muutamia pitsimuotteja, joita en ole vielä ehtinyt sen koommin kokeilla. Nyt tuli vastaan kuitenkin hyvä tilaisuus korkata muotit ja tällaista suhteellisen yksinkertaisen tyylikästä linjaa lähdettiin hakemaan. Ja ai kuinka kakusta tulikaan mielestäni kaunis! Jällleen kerran, kun sain täysin vapaat kädet kakun suhteen, niin yllätys yllätys mitä siitä seurasikaan. Vaaleanpunaista (ja ripaus valkoista), yksinkertaista ja tyyliä, sellaiset kakut taitavat kolahtaa minuun.

Kakku on kooltaan 15 hengen. Täytteenä vadelmamousse ja päällinen vaahtokarkin makuista kuorrutetta, koristeet samoin. Tuo valmis vaahtiksen makuinen kuorrute vaan on niin kamalan nopeaa kuivumaan, että kovin kauniita kukkien terälehtiä tuosta ei tehdä. Kakun päälle sen vielä saa suht hyvin, kunhan ei aikaile missään vaiheessa tippaakaan, mutta noi koristeet on vähän hankalampia. Tää kuivuu mun mielestä vielä nopeampaa kuin normi sokerikuorrute.

Tuossa seuraavassa kuvassa vielä yläpuolelta otettua kuvaa. Pitsimuotti kun oli tietyn levyinen valmiiksi, niin ei mennyt "jako" ihan tasan tuolla takana ja siellä onkin muutama kukka ihan vaan teknisistä syistä lähempänä toisiaan kuin kuuluisi. Mutta sillepä ei voinut muuta kuin asetella mahdollisimman vähän näkyvään paikkaan.

Ja sitten vielä lähikuvaa pitsistä. Houkuttelisi tehdä oikein kunnon pitsikakku, joka olisi lähes yliampuva, mutta saas nähdä tuleeko koskaan toteutettua.

Ja mukaan vielä muutama ekstrakukka gluteenittomiin tarjottaviin koristeiksi. Näissä kukissa ja etenkin siis terälehtien kärjissä näkee selkeesti sen massan kuivumisherkkyyden.

Dinomiehen ja prinsessan yhteissynttärit

Isompien muksujen synttärit vietettiin yhteissynttäreinä ja tässäpä olisi niistä nyt koostetta. Neiti toivoi itselleen täysin yksiselitteisesti prinsessajuhlia ja pojan suurimpia innoittajia tällä hetkellä ovat dinosaurukset, joten sekin puoli oli helposti selvillä. Kakuiksi tyttö sai prinsessa-/barbie-kakun ja pojalle suosikki tv-sarjaa Dinojunaa. Pojan ensimmäinen toive oli tietysti junan mallinen dinojunakakku, mutta koska äiti halusi täytteeksi tuoreita mansikoita ja kermaa, niin ei sitten alettu muotokakkua tekemään.

Dinomiehen tarjoiluita lähemmin:

Dinojunakakku, josta myöhemmin omassa postauksessa tarkemmin.

Valkosuklaaseen ja lakritsin makuisiin & Wiltonin vihreään värisokeriin dipattuja vaahtokarkkeja.

Dinosauruksen hampaita. Kuumamarenkeja ekaa kertaa kokeilin ja ihan kivasti onnistuivat. Kuvasta ei muoto näy, mutta sellaisia epämääräisiä hampaita esittäviä marenkeja nuo olivat. Marengin seassa Turkinpippurirouhetta antamassa lisäpotkua. Ja hyvin muuten sopikin noihin! Ja poika tykkäsi, kun on kova lakritsifani.

Dinosauruksen kakkaa eli mudcakea. Pojan ehdotonta lempiherkkua on suklaa sen kaikissa muodoissaan, joten "lisäkakkuna" juhlapöydässä oli tätä versiota suklaasta kera vaniljakastikkeen. Päälle lätkitty silikonimuotilla tehtyjä pikkudinoja.

Prinsessan tarjoiluita lähemmin:

Prinsessa-/ Barbie -kakkua, josta oma tarkempi postauksensa myöhemmin.

Vadelmamuffinsseja telineessä.

Vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja dipattuna tummaan suklaaseen ja nonparelleihin/strösseleihin.

Normaaleja uunissa tehtyjä marenkeja vaaleanpunaisiksi värjättunä ja koristerakeilla.

Näiden tarjottavien lisäksi pöydästä löytyi perinteisiä pikkupullia ja karjalanpiirakoita munavoilla. Mä emmin ja emmin voileipäkakkujen kanssa, mutta jätin tällä kertaa tekemättä. Ja harmitti jälkikäteen. Monet nimittäin niiden perään kyselivät, kun melkein poikkeuksetta meillä on aina sellaiset juhlissa olleet. Vaan ensi kerralla sitten tiedän taas tehdä niitäkin. Nää juhlat mentiin tällä kertaa vähän makeampaan puoleen painottuen.

Tyttären 1-vuotissynttäreiden tarjoilut

Tässä sitä olisi sitten kokonaisuudessaan tyttäreni 1-vuotissynttäreiden tarjoiluja. Tällä kertaa synttäreitä vietettiin vain pienen piirin kesken, mummut ja kummit olivat paikalla. Kaikki lapseni ovat syntyneet keväällä ja syntymäpäivät ovat keskenänsä noin kuukauden aikavälin sisällä, joten kaikkia samoja sukulaisia ei viitsi juhlissa viikon välein hyppyyttää. 1-vuotiaan juhlat juhlittiin siis pienellä porukalla, ensi viikonloppuna isompien muksujen (jotka siis jo osaavat juhliaan odottaa ja toivoa vieraitaan) juhlissa onkin sitten laajemmalti porukkaa mukana. Ja ensi vuodesta alkaen kaikkien juhlat niputetaan yhteen. Tämä äiti vaan on halunnut jokaiselle lapselle järjestää omat ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat, joten vielä tänä vuonna tällä kaavalla mennään.

Elämäni ensimmäiset macaron-leivokset. Tummemman ja vaaleamman vaaleanpunaisen sävyisiä. Ihan olivat joo kivoja, mutta ei nyt niin erityisiä kuin tämän hetkinen yleinen hypetys antaa ymmärtää. Ei sillä, kyllä mä näistä tykkäsin, ei voi muuta väittää. ;) Täytteenä minttusuklaaganache ja toisissa voikreemi+vadelmahillo.

Koristeltuja pipareita. Taisivat makeutensa johdosta olla lasten suosikkeja.

Edellisessä postauksessa tarkemmin esitellyt minikakut.

Porkkanakakun makuiset minimuffinssit. Makeassa puolessa tarjolla vielä myös vaahtokarkkeja ilman sen kummempia krumeluureja.

Suolaisena puolena savulohi-chili-parsakaali -piirakka ja valkosipulipatonki.

Minikakkuja 1-vuotiaan tyttären synttäreille

Tein nuorimmaisen tyttäreni 1-vuotissynttäreille minikakkuja. Ajatuksena kaunis, mutta toteutus ei ollut ihan mitä ajattelin. Mutta nyt on eka kerta kokeiltu, virheistä opittu ja ensi kerralla ollaan monessa suhteessa viisaampia.

Tällaisia pikkukakkuja tein siis 24 kappaletta. Tarkoitus oli laittaa niitä Wiltonin muffaristandiin tarjolle 1 kakku jokaiselle ”tarjoilupidikkeelle”, mutta kas kummaa kakkujen koko olikin suunniteltua isompi, joten ne on nyt tuollain kömpelösti vähän sikin sokin pitkin telinettä. Mutta pääasia, että ovat jotenkin. ;) Seuraavalla minikakkukerralla tietää varata riittävästi tilaa kuorruttamisen aiheuttamalle kakun koon lisääntymiselle. Ja muutenkin, noissa kakuissa on kohtuuttomasti tuota kuorrutetta suhteessa syötävään kakkuun. Aika makeita siis ovat. Ja nämäkin minikakut on mielestäni kuorrutettu varsin inhimillisen paksuiseksi kaulitulla kuorrutteella (joka näkyy hienoisena epätasaisuutena kuorrutteen pinnassa). Kakuissa käytän yleensä paksumpaa kuorrutekerrosta.

Kakkujen kulmat oli vaikea mitenkään saada siististi. Äh. Kärsivällisyys ja reippaus ei enää monen univelkayön  jälkeen riittänyt viimeisenä iltana koristeluvaiheessa pinnistelyihin ja vähän oikaisin noiden kulmien kanssa. Ja se näkyy. Mutta jatkossa tämäkin tiedetään, mikäli moiseen urakkaan enää lähtee.

Täytteenä minikakuissa on vadelmamousse, päällisenä vaahtokarkin makuinen fondantti. Itse tykkäsin näistä kyllä kovasti. Ja kyllähän noista kovin kauniita saa, ei siitä pääse mihinkään. Näissä nyt on vielä parantamisen varaa, mutta omaan käyttöön kelpasivat mainiosti ja saipahan taas yhden mielessä olleen kokeilun suoritettua. 

Deeperille punaista logokakkua

Tästä kakusta on jo tovi aikaa, mutta blogin päivittäminen on vaan venynyt. Tarkkaan en enää muista täytettä (vadelmamousse?), mutta gluteeniton 10 hengen kakku oli kyseessä.

Kakun väri, firman logo ja teksti olivat toiveesta. Kovin krumeluuria ilmettä en lähtenyt kakkuun hakemaan, joten yksi isompi kukka ja pienet kimalteet siellä täällä sekä alareunan yksinkertainen nauha sopivat mielestäni teemaan hyvin.

Pikkukakku omaksi iloksi

Tällainen pieni pikakakku syntyi lasten toiveesta saada kakku. Joo, kovin lapsellinenhan tuo ei ole, mutta väsyneenä ja pikaisella aikataululla en jaksanut lähteä taiteilemaan jotain My Little Ponien ja Palomies Samin sekoitusta, että isompien lasten kummankin mieliteot olisi tyydytetty. :)

Vadelmamousse sisällä, pinta sokerikuorrutetta (vaaleanpunainen) ja marsipaania (ruskea). Ruusu kätköistä. Ja lapsille vielä omat ekstraruusut, kun koristeet on niiden mielestä se kakun paras osa. ;) Ne eivät vaan sopineet kakun päälle nätisti, niin jäivät pois kuvasta.

Rippikakkuja

Ruusuja ja suhteellisen yksinkertaista linjaa toivottiin rippikakkuihin. Kiemuroitakin saisi olla ja helmiäistä. Päällinen roosan värinen, koristeet roosan ja valkoisen sävyissä, lehdet murrettua vihreää. Kakun päälle ei nimeä, päivämäärää tai esim. ristiä.

Rippikakkuja on kaksi 20 henkilön kakkua. Täytteenä kummassakin kakussa on vadelmamousse, päällinen ja koristeet ovat sokerikuorrutetta.

Kakku numero 1.






Kakku numero 2.






Kumpikin kakku yhdessä.

Mansikkaista Brita-kakkua

Varma kesän merkki on mansikkabritakakku. NAM! Näitä mä olen leiponut tänä kesänä jo ainakin 4 ja tähän kuvaan pääsi appivanhemmille mennyt kakku. Eipä tämä tän enempää sanoja tartte.

Paitsi että taidanpa leipasta juhannukseksikin tällaisen. Mistä lie tänä kesänä ihan kamala himo tuohon kakkuun? Ei voi raskautta enää syyttää, mutta joku raskauden jälkeinen juttu tän on oltava. :P

Misut ja misut

Tiramisua. Nam, nam, NAM! Siis älyttömän hyvää, vaikka ulkonäkö ei niin kummoinen ole. Sydämen malliseen reunavuokaan kasasin tortun ja yön yli jääkaapissa vetäydyttyään, poistin reunuksen. Ihan vaan nostamalla otin ja hyvin lähti. Reunakalvot ei tullut tehdessä mieleen, mutta niillä varmaan olis saanut vielä paremmin ja siistimmin tuon reunan tehtyä. No, näin ”omaan käyttöön” tulleessa kakussa tuolla ulkonäöllä ei niin ole väliä. Liivatetta en käyttänyt, oli sen verran tuhtia tuo mössö, että pysyi kasassa ilman sitäkin.

Pähkinäinen "-offee"

Millähän nimellä tätäkin nyt sitten kutsuisi? Banoffee tässä on periaatteessa perustana, banaani vaan korvattu pähkinöillä. Tehdessäni ekaa kertaa banoffeeta, tuli heti mieleeni, että voisi toimia omaan makuuni paljon paremmin pähkinäisenä versiona. Se banaani siinä ei ole oikein mun juttuni. Vaikka kyllä sitä banaaniversiotakin söi, mutta parempaakin voisi olla.

Nyt tuli tilaisuus kokeilla tätä pähkinäversiota ja maku oli todellakin parempi! Vetelin reseptin vaan ihan päästäni sen yhden banoffeekokeilun jäljiltä ja sen huomasi. Keksipohjasta tuli aikas paksu, joten ens kerralla keksin määrää vähän pienemmäksi. Muuten oikeestaan muuten lähes täydellinen suoritus!

Tässä ohjetta (josta siis kannattaa vähän tota pohjan määrä vähentää, jollei tykkää tosi tuhdeista pohjista). Tein 20cm rengasvuokaan ja se oli tälle annokselle varsin sopiva koko.

400g digestive-keksejä
200g voita

1 purkki kondensoitua maitoa
pari kourallista pähkinöitä
purkki Flora Vispiä

Murskaa keksit ja sekoita sulatettu voi keksimuruun. Painele seos vuoan pohjille ja reunoille. Vuoan reunat kannattaa kelmuttaa, niin valmiina kakku irtoaa ehjänä helpommin. Keitä kondensoitua maitoa. Nyt keitin reilun tunnin ja ehkä hiukan kauemmin olis saanut keittää. 2,5 tuntia viimeksi oli kuitenkin liikaa. Että jotain tolta väliltä olis varmaan hyvä. Kaada kondensoidusta maidosta keitetty "kinuski" keksipohjan päälle ja ripottele kinuskin päälle "sillain sopivasti" pähkinöitä. Itse laitoin noita samoja sisälle kakkuun, mitä kuvassakin näkyy päällisen koristeina. Vispaa Flora Vispi ja mausta sitä sokerilla. Laita vaahto jäähtyneen kinuskin ja pähkinöiden päälle. Koristele lopuksi.

Namskis!